Mainoksen mukaan Tampereen Teatterin Oikoteitä-näytelmä oli "psykologinen trilleri". Vaikka J ei myöntänytkään hänellä olevan ennakko-odotuksia, hän kuitenkin odotti näkevänsä vakavahenkisen, kulturellin esityksen, jonka jälkeen hän voisi tuntea saaneensa annoksen oikeaa kulttuuria.
Jo näytelmän alku teki vaikutuksen J:hin. Alkupotkun tiivis tehokkuus, repliikkien sujuvuus ja uskottava kieli antoivat sille heti alusta alkaen vauhdin ja rytmin, jotka kestivät hänen mielessään pitkälle eteenpäin. Lavastuksen niukka monimuotoisuus herätti insinöörimäisen ihailun, jonka vastapainoksi roolihahmojen ihmissuhdepohdinnat saivat hänetkin mietteliääksi.
Jännitystä J ei näytelmästä havainnut, ja vakavahenkisyyden sijaan hän piti sitä yllättävänkin hauskana. Lievää hämmennystä hän koki, kunnes ymmärsi kaksoisroolituksen. Näytelmä ei päästänyt häntä helpolla. Hän oli tyytyväinen näkemäänsä, vaikka jälkeenpäin asiaa ajatellessaan tunsikin näytelmän alun tiiviydestä loppua kohti levinneen, yllättävän nopeasti tullutta loppua.
Rating: 